Onnellinen sattuma, artikkeli taidenäyttelyistä

Tällä viikolla julkaistiin hieno artikkeli Kotimaa-lehteen kahdesta taidenäyttelystä.

Halusin jakaa sen kanssanne.

Pyhyyttä, käytännöllisyyttä ja kauneutta – Aaltojen kirkkoarkkitehtuuri ja Helena Vaarin kirkkotekstiilit yhtä aikaa esillä Jyväskylässä

Kotimaa-lehti, Virpi Kirves-Torvinen 13.11.2024

Jyväskylässä on syyskuusta alkaen voinut ihailla yhtä aikaa kirkkoarkkitehtuuria Aalto2-museokeskuksen näyttelyssä Pyhät tilat: Yhteisöllisyys ja jatkuvuus Aaltojen kirkkoarkkitehtuurissa sekä kirkkotekstiilejä Suomen käsityön museon Kuin rukous – Helena Vaarin kirkkotekstiilejä -näyttelyssä.

– Tämä oli onnellinen sattuma. Joskus on meneillään yhtäaikaisesti asioita ja tämä on siitä hurmaava esimerkki, Aalto2-museokeskuksen näyttelyintendentti Mari Murtoniemi sanoo.

Pyhät tilat -näyttelyssä on kronologisesti järjestettynä 35 Alvar, Aino ja Elissa Aallon kirkkotilaa 3D-mallinnuskuvina. Alkuperäiset pohjakaavat, leikkaukset, julkisivut ja muu tieto ovat yhdistettynä piirustuksissa.

– Kuka tahansa pystyy näitä katsomalla ymmärtämään, millainen rakennus olisi. Koin, että tämä oli uusi tapa tuoda esille Aaltojen arkkitehtuuria, Murtoniemi sanoo.

Näyttelyn kuraattori, tohtori Tammy Gaber on toteuttanut näyttelyn yhdessä McEwen School of Architecturen kandidaatti- ja maisterivaiheen opiskelijoiden kanssa. Gaber on vetänyt kaksi Aalto- aiheista kurssia heille. Gaber on saanut projektiinsa apurahan Kanadan liittovaltion yhteiskunta- ja humanististen tieteiden tutkimusneuvostolta ja tukea myös Alvar Aalto -säätiöltä.

Näyttely jakautuu varhais-, keski- ja myöhäisvaiheen tuotantoon. Aallot toteuttivat yksitoista kirkollista rakennusta- ja seitsemäntoista toteutumatonta, sekä seitsemän historiallisen kirkon uudistusta. Aaltojen suunnittelemat kirkot ovat nyt 50–100-vuotiaita ja niiden kunto vaihtelee erinomaisesta huonoon. Muuramen kirkko on näyttelyssä hienona esimerkkinä Aaltojen kädenjäljen ja alkuperäisen värin tuomisesta uudistuksen yhteydessä esiin.

Aaltojen toteutumattomat suunnitelmat kiehtovat. Yksi niistä on Malmin siunauskappeli.

– Siinä jokaiselle surijajoukolle mahdollistuu oma surijakokemus, ihmisten liikkuminen on ratkaistu todella hienosti. On suuri vahinko, ettei se toteutunut.

Keskivaiheen yhdeksästä suunnitelmasta toteutui vain Paimion tuberkuloosiparantolan Ruusukellari. Mukana on kaksi toteutunutta kirkkoa Saksasta ja yksi Italiasta. Ainoa näyttelyn ei kristillinen pyhä tila on myöhäisvaiheen moskeija Jedda Saudi-Arabiaan. Samaan kokonaisuuteen olisi tullut myös muun muassa akvaario, planetaario ja taidegalleria.

Aalto2 -museokeskuksessa on myös toinen näyttely Elsin ja Toven matkassa, jossa on yhdistävä linkki Pyhät tilat -näyttelyyn.

– Elsi Borg voitti Jyväskylän Taulumäen kirkon suunnittelukilpailun, johon Alvar Aaltokin osallistui omalla suunnitelmalla, mikä on nyt nähtävissä näyttelyssä, Murtoniemi sanoo.

Astuessaan Kuin rukous -kirkkotekstiilinäyttelyyn, tuntee olevansa erityisen, pyhän äärellä. Suomen käsityön museon näyttely on tekstiilitaiteilija, käsityömestari Helena Vaarille laajin tähänastisista.

– Minulla on missio, haluan kertoa kirkkotekstiileissä ihan kaikille näyttelyiden, kirjojen ja videoiden avulla. Toivon, että ihmiset saavat niistä iloa, voimaa ja lohtua, Vaari luonnehtii.

Nämä tunteet välittyvät, ja myös näyttelyn nimi tuntuu hyvin todelta. Suomen käsityön museo ja Vaari alkoivat suunnitella kolme vuotta sitten näyttelyn ajankohtaa. Vaari haki tänä kesänä ja alkusyksystä lainaksi tekstiilit viidestätoista kirkosta. Vaarin 450 työstä mukana on 64 kirkkotekstiiliä 37 vuoden ajalta. Näyttely kertoo, mitä eri kirkkotekstiilit ovat, miksi niitä käytetään ja millainen hankintaprosessi ne ovat seurakunnille.

– Näyttelyssä näkee kaikkia liturgisia värejä yhtä aikaa, jolloin hahmottaa kirkkovuoden kokonaisuuden. On aika erikoista, että kirkkotekstiilejä pääsee katsomaan näin läheltä niiden tekstiilirakenteita myöten.

Kirkkotekstiilien värit ovat voimakkaita, jotta ne näkyisivät kauas. Mukana on myös harvinaisempi, kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymä sininen liturginen väri Kangasniemen kirkon alttarivaatteessa eli antependiumissa. Sinistä käytetään paastonaikana varsinkin ennen joulua.

Näyttelyn vanhin tekstiili on Vaarin vuonna 1987 tekemä valkoinen stola eli papin käyttämä tekstiili Hollolan kirkkoon. Kuvakieli oli vielä perinteistä.

– Siitä kaikki on lähtenyt. Pidän siitä todella paljon edelleen. Värimaailma sopii Hollolan kirkon keskiaikaiseen tyyliin.

Uusimmat ovat tältä vuodelta Piikkiön kirkosta. Vaarin työ pohjautuu Raamatun symboliikkaan.

Nykyisin hän käyttää mielellään suomalaisesta luonnosta lähtevää symboliikkaa, jota ihmisen on helppo ymmärtää. Uudemmista rakas työ Vaarille on Tikkurilan kirkon Minä olen -tekstiilisarjan alttarivaate, jonka profiilissa toistuvat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Näyttelyn viiteen piispankaapuun voi tutustua videolta. Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäsen Siunattu maa -piispankaavun suunnittelu oli Vaarille erityisen tärkeä kokemus vuonna 2021. Käsityömestari Tytti Helles ompeli sen vaatteeksi. Leppänen pitikin syyskuussa näyttelyn avajaispuheen. Arkkipiispa Tapio Luoma myönsi viime vuonna Vaarille Mikael Agricolan ristin.

Samana vuonna ilmestyi myös Veijo Koivulan kirjoittama Neula siveltimenä, Helena Vaarin kirkkotekstiilit -kirja.

Pyhät tilat -näyttely Aalto2-museokeskuksessa 5.1.2025 saakka. Kuin rukous -näyttely Suomen Käsityön museossa 24.11. saakka.

Näyttelyni “Kuin rukous, Helena Vaarin kirkkotekstiilejä” on esillä Suomen käsityön museossa vielä tämän viikon loppuun, 24.11.2024 saakka.

Suomen käsityön museo on auki ti-su 11-18
Kauppakatu 25, Jyväskylä